Kapulalle kotelo

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt puhelimen vaihtoa. En kuitenkaan päässyt toteutuksessa eteenpäin ennenkuin kukkamaljakko kaatuessaan kasteli kauan palvelleen simpukkapuhelimeni. Tapahtuman jälkeen oli pakko harkita uuden puhelimen hankintaa, koska vanhan puhelimen näyttö pimeni pysyvästi. 

Olin siirtänyt puhelimen vaihtoa, koska uudet puhelimet ovat eri planeetalta kuin puhelin, joka minulla oli. En ymmärtänyt uusien puhelimien käyttöjärjestelmistä tai uutuustoiminnoista mitään. Olin aiemmin käyttänyt puhelinta soittamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen. Nyt oli aika laajentaa käyttökokemusta. Hankin ihka oikean älypuhelimen muutaman päivän tuskastuneen verkkoselailemisen jälkeen. 

Koska uusi puhelin oli kosketusnäytöllinen, sitä ei voinutkaan vanhan puhelimen lailla kohdella miten sattuu. Niinpä ostoslistalle kirjoitettiin puhelinkotelo. Päädyin kuitenkin tekemään sen itse, koska elektroniikkaan liittyvillä ostoksilla käyminen on tuskastuttavaa.

Talvella siivoillessani lankavarastojani löysin tämän kymmenen vuotta sitten aloitetun puuvillatakin. Se ei koskaan tullut valmiiksi. Ja kun aika kului, henkilö jolle takkia neulottiin kasvoi siitä ulos. Niinpä se sopi mainiosti puhelinkotelon materiaaliksi. Hiha oli juuri passelin kokoinen.

Leikkasin oikeankokoisen palan, siksakkasin reunat purkaantumisen ehkäisemiseksi ja ompelin käsin reunat kiinni. Lopputuloksesta tuli kiva. Ja koska lanka on varsin paksua, ajaa kotelo tehtävänsä puhelimensuojaajana erittäin hyvin.